Olemme tehneet sen taas! Varten toista vuotta peräkkäin, onnistuimme vahingossa sallimaan isojen puisten kuistiistuttimiemme pensaiden kuolla. Voi häpeä.
Tee se viestintävirheeksi. Sherry luuli, että kastelin niitä. Luulin hänen olevan. Claralla ei ollut aavistustakaan, kuka kasteli mitä (tai mitä kastelu edes on), ja koko ajan Burger kasteli kasveja takana. Kun tajusimme hulluutemme, oli liian myöhäistä (vaikka Sherry heitti epätoivoisesti viisi kupillista vettä päivässä heidän päälleen muutaman viime viikon ajan turhaan). Joten sanoisin, että olemme yhtä syyllisiä siitä, että kasvimme ovat hieman rapeampia. Ja olemme surullisia. Mutta meidän täytyi tarttua ja pitää se todellisena, joten siinä se on. Kuvittele, että katsomme häpeällisesti maahan ja vannomme pärjäävämme ensi kerralla paremmin.
Koska syksy on käsillämme, otimme sivun omasta kirjastamme ja mm viime vuonna , otti kaksi keltaista äitiä Home Depotista (yhteensä 18 dollarilla) tilalleen. Mutta tänä vuonna oli käsiteltävä uusi elementti. Jos unohdat sen ensimmäisessä kuvassa, katsotaanpa tarkemmin (varoitus: tulossa lähikuva hämähäkistä)…
…ja jos saat vatsaan, mennään vielä lähemmäs (tästä se tulee)…
Siinä se oli. Voit vapaasti syyttää meitä kaikista painajaisistasi. Eikö se ole pelottavin, erakkorapun näköinen hämähäkki, jonka olet koskaan nähnyt? Ja eivätkö nuo pitkät terävät jalat ole ilkeimmät raajat, joita olet nähnyt vähään aikaan? Hän käytännössä tekee kallon ja poikkiluun muodon, jonka näet myrkyllisissä pulloissa, kuten arseenissa. Ja koska emme aikeissa pitää dollarin seteliä mittakaavassa, et voi sanoa, kuinka iso hän on. Mutta jos vierität takaisin tämän yllä olevaan kuvaan, näet, että se on noin puolet hehkulamppua suurempi. Mikä on jättiläinen. Ja pelottavaa.
Löysimme uuden ystävämme tämän äitiprojektin alussa. Kuka tietää kuinka kauan hän oli hengannut siellä (koska käytämme harvoin etuovea). Mutta yksi asia oli varma: hän halusi syödä kasvomme pois (aina luotettavan nettitutkimukseni mukaan ihmiskasvot ovat herkkua jättimäisten hämähäkkilajien joukossa). Okei, ehkä ei. Mutta hän ei silti ollut jotain, jonka kanssa halusin olla.
Joten niin nopeasti kuin pystyin, repisin kuolleet pensaat pois istutuskoneistaan…
…ja laittoi uudet äidit (astiat ja kaikki) paikoilleen, aivan jäljelle jääneen lian päälle.
Ei paha nopeasta istutustyöstä, jos itse sanon.
Ja koska nämä vauvat ovat kestäviä, istutamme ne (ei ruukkuihinsa) jonnekin muualle pihallemme syyskauden jälkeen. Tiedäthän, joten meidän ei tarvitse odottaa kolmea vuodenaikaa, jotta ne näyttävät jälleen hyviltä kuistilla.
Paras osa siinä? Hämähäkki ei sukeltanut pommissaan kaunista pientä päätäni. Hyvä hämähäkki, hyvä hämähäkki…
tahran poistaminen kannesta
Päästyäni tästä vahingoittumattomana olin innokas ottamaan jälkikuvani ja kutsumaan sitä päiväksi (tottakai tarvitsemme vielä uuden ovimaton ja meillä on isommat kuistisuunnitelmat - kuten pylväiden kehystys, puuverhoilun maalaus ja betonilattian värjäys) ).
Mutta poistuminen nyt antaisi pahisten hämähäkkien voittaa. Tiedän, että ne ovat hyviä tuholaisia, mutta ne eivät ole niin tervetulleita kasvojen korkeudella aivan etuoven ulkopuolella. Joten käytin luotettavaa luutaani ja heilutin sen verkkoa nopeasti toivoakseni häädä kahdeksanjalkainen vierailijani ei liian ankarasti...
Hämähäkkiin liittyvien tapahtumien yllättävässä käänteessä hän hyppäsi yhteen uusista äideistämme. Voi ironiaa.
Hän näytti olevan kunnossa (eli hän ei syönyt kasvojani).
Ja tiedoksi – hämähäkki on nyt vaihtanut osoitetta ja asuu vasemmalla olevassa äidissä. Ajattelin, että sinua pitäisi varoittaa, jos aiot tulla myymään meille Girl Scout -keksejä tai jotain.
Pssst- Naisvaimo teki hauskan pienen puhelinhaastattelun, joka tuli juuri livenä tänne (klikkaa toistopainiketta sivuston pienen äänimerkin vieressä kuunnellaksesi sitä). Ai niin, ja napsauta tätä nähdäksesi tämän viikon onnekkaat Ikea-lahjakorttien voittajat.
